Tauno Tukkisen esitelmä henkilötutkimuksen haasteista

Lta tauno Tukkinen-6829Tauno Tukkisen esitelmä Sotasurmamat-seminaarissa 13.9.2015.

Hyvät kuulijat.

Tehtävänäni oli selvittää Helsinkiin haudattujen taisteluissa kaatuneiden punaisten henkilötiedot, kuolinajat ja -paikat. Selvisi että heitä oli 580, joista 450 helsinkiläisiä. Ainakin 320 kaatui Helsingin taisteluissa. Kaatuneista sata on sellaista, joita ei ole Suomen sotasurmat –projektin listoissa. Lisäksi sotasurmaprojektilla on 60 vainajasta epätarkat tai virheelliset henkilötiedot. Myös kuolintiedot ovat projektilla kymmenissä tapauksissa virheelliset vaikka muut tiedot olisivatkin oikeat. Uusia kaatuneita löysin rippikirjoista, lehtien kuolinilmoituksista, muistojulkaisuista, sairaaloiden potilasluetteloista ja kihlakunnanoikeuksien pöytäkirjoista. Ilmoitan myös usein yksikön eli komppanian johon kuollut kuului ja syntymäpitäjän.

Listoissani esiintyy useita sellaisia, joita etsin kirkonkirjoista kauan. Maaliskuun 23. päivänä 1918 Työmies-lehti kertoi, että muuan Lippilä kaatui ja haudattiin seuraavana päivänä Helsinkiin Mäntymäelle. Kuka hän oli? Eräässä lähteessä (VapSA 871) muuan Väinö Väisänen sanoo näin: ”Olettekos te kaikki siellä vielä hengissä Lippilää lukuun ottamatta. Me kävimme katsomassa koleraparakilla hänen ruumistaan. Sinunkin äitisi kävi siellä viime maanantaina sillä hän pelkäsi, että sinä olet siellä kun siellä oli vähän samanniminen kuin sinä. Täällä oli viime sunnuntaina suuret hautajaiset jolloin haudattiin 51 ruumista veljeshautaan Mäntymäelle. Siinä hautajaissaatossa oli soittamassa punakaartin oma soittokunta”.

Pidin todennäköisenä, että Lippilä oli kirjoilla Helsingissä. En häntä kuitenkaan löytänyt rippikirjoista, Helsingin poliisilaitoksen osoitekortistosta enkä kuolleiksi julistettujen joukosta. Sukunimen täytyi siis olla jokin muu. Mikä se voisi olla? Lopulta selvisi, että sukunimi olikin Klippilä eli nimen Lippilä edessä oli kirjain K. Kyseessä oli helsinkiläinen Johan Verner Klippilä (s. 9.10.1888, Tampere). Helsingin Sörnäisten suomalaisen seurakunnan 1930-luvun rippikirjasta hänestä lukee: kuoli 4.3.1918. Kuolleiden ja haudattujen kirjoissa häntä ei ollut eikä häntä julistettu kuolleeksi.

Helsingin Sanomat kertoi huhtikuun 24. päivänä 1918, että Pasilan metsistä oli kaksi päivää aiemmin tuotu Koleraparakille kolme tuntematonta ja yhdeksän nimeltä mainittua vainajaa. Yksi oli Aleksi Heinonen. Kuka hän oli? Sukunimi Heinonen on hyvin yleinen, joten tehtävä oli vaikea. Lopulta selvisi että kyseessä oli Laukaassa 1880 syntynyt Aleksis Miinanpoika Heinonen. Helsingin Sörnäisten suomalaisen seurakunnan 1910-luvun rippikirjassa hänestä lukee: sanotaan kuolleen. Häntä ei julistettu kuolleeksi eikä merkitty kuolleiden ja haudattujen kirjaan.

Helsingin taisteluihin osallistui myös naisia. Heihin kuului 23-vuotias helsinkiläinen Emda Sundström. Hän kantoi kivääriä ja lähti aamulla 12.4.1918 asunnostaan (VROSyA, Aå 316). Sundström kaatui todennäköisesti samana päivänä ja löydettiin ehkä Turun kasarmista ja vietiin Koleraparakille. Hänen nimensä on 20.4.1918 Helsingin Sanomissa, jossa on lähes 300 Koleraparakilla olevaa nimeltä mainittua vainajaa. Sundström jouduttiin julistamaan kuolleeksi eli omaiset eivät häntä Koleraparakilta tunnistaneet tai ilmeisesti edes sieltä etsineet. Olin kopioinut Virallisesta lehdestä vuosina kaikki vuosina 1864–1902 syntyneet kuolleiksi julistetut helsinkiläiset, joita on ainakin 20 000. Tämän listan avulla selvisi mm. Emda Sundströmin henkilötiedot. Hän on yksi niistä kaatuneesta joita SSSP ei tunne. Helsingin taisteluissa kaatunut helsinkiläinen Hugo Östermark on SSSP:n listoissa merkitty valkoisiksi. Todellisuudessa hän kuului punaisiin (Punainen Laivasto). Myös Lempäälän taisteluissa kaatunut 21-vuotias Frans Akko Honkilahdelta kuului punaisiin, vaikka SSSP on merkinnyt hänet valkoiseksi.

Hyvät kuulijat!

Keväällä 2015 Jarmo Nieminen lähetti minulle tarkistusta varten Helsingin vankileireillä menehtyneiden 1 600 henkilön nimet ja kuolinajat. Luettelossa oli useita kymmeniä sellaisia, joiden henkilötiedot eivät perustuneet kirkonkirjoihin. Heitä olivat mm. helsinkiläiset Kalle Salonen ja Jaakko Vuorimaa. Edellinen kuoli 26.5.1918 Suomenlinnassa ja jälkimmäinen 10.6.1918 Katajanokalla. Molemmat haudattiin Johannes Kunilan mukaan Santahaminaan. Kummankaan ikää ei tiedetty. Olin onneksi jo 10 vuotta sitten tutkinut kaikki tällaiset helsinkiläiset. Vielä silloin sai kirkkoherranvirastoissa usein itse tutkia vuoden 1918 ajan kirkonkirjoja mikrofilmeiltä. Selvisi, että Kalle Vihtori Salonen syntyi 1875 Helsingissä. Hänet julistettiin kuolleeksi 1967. Jaakko Vuorimaa syntyi 1866 Helsingissä ja julistettiin kuolleeksi 1958.

Vastaavia tapauksia löytyi muistakin kunnista. Lempääläinen Viktor Mäkelä kuoli vankileiriluettelon mukaan 26.8.1918 ja haudattiin Kunilan ilmoituksen mukaan neljä päivää myöhemmin. Lempäälästä häntä ei löytynyt. Selvisi, että kyseessä olikin ypäjäläinen Viktor Mäki. Vankileiriluettelossa oli ilman syntymäaikaa artjärveläinen Kalle Juhonpoika Malin. Hän kuoli luettelon mukaan elokuun 28. päivinä 1918 Suomenlinnassa. Tutkin Artjärven syntyneiden luetteloa. Sieltä löytyi vuonna 1888 (12.12.1888) Artjärvellä syntynyt Kalle Juhonpoika Malin. Kirkonkirjojen mukaan hän ei kuitenkaan kuollut 1918 vaan vasta 11.8.1965. Vankileiriluetteloissa on siis pahojakin virheitä. Tällaisia ”myöhemmin kuolleita” on muitakin ja niistä on teoksen sivulla 505 mainittu tärkeimmät. Heihin kuuluu 1893 Hartolassa syntynyt Robert Salo. Vankileiriluettelon ja Kunilan mukaan hän oli kirjoilla Helsingissä ja kuoli 26.7.1918 Suomenlinnassa. Selvisi, että hän muutti 1920 Hartolasta Helsinkiin, jossa kuoli vasta 28.8.1978. Tällaisten tapausten selvittely vei aikaa, sillä tietoja tuli etsiä kirkonkirjoista ja varmistaa kuolintiedot seurakunnista. Virkailijat auttoivat, jos tiesin tarkat henkilötiedot. Ainakin kerran muuan virkailija kieltäytyi auttamasta vedoten sadan vuoden sääntöön. Soitin kirkkoherralle. Sainkin sitten haluamani tiedot. Siitä kyllä seurasi se, ettei samaan seurakuntaan enää kannattanut ottaa yhteyttä.

Hankalia tapauksia olivat sellaiset, joista Kunila oli lähettänyt tiedon seurakuntaan, mutta joita seurakunta ei löytänyt. Syy oli yleensä se, että henkilö oli ilmoittanut kotipaikan joka ei ollut sama kuin missä hän oli kirjoilla. Sellainen oli esim. vuonna 1886 syntynyt Anton Mättölä, joka vankileirilistan mukaan oli helsinkiläinen. Todellisuudessa hän oli 1918 kirjoilla Kymissä, jonka rippikirjassa 1910-20, s. 649 sanotaan hänen kuolleen Suomenlinnassa. Kymin kuolleiden ja haudattujen kirjasta häntä ei löydy. Näiden tapausten joukossa on kymmenen sellaista, joita en yrityksistä huolimatta mistään löytänyt. Sellainen oli esim. perämies Toivo Koponen, joka kuoli 21.10.1918 Suomenlinnassa ja Kunilan mukaan haudattiin 25.10.1918. Luettelon mukaan hän oli helsinkiläinen, mutta näin ei ole asia. Helsingin poliisilaitoksen osoitekortiston mukaan hän syntyi 1886 ja oli kirjoilla Hämeenkyrössä tai Kymissä, mutta sieltäkään häntä en löytänyt. Outoa on se, että hän kuoli niinkin myöhään kuin lokakuussa eikä hänestä löydy kuulustelupöytäkirjaa. Käsillä olevassa teoksessa on myös tällaiset nimet mainittu. On näet pieni mahdollisuus, että lukijat saisivat selville ainakin jonkun tapauksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *