Jotta elämä voi jatkua ja yhteiskunta kehittyä eteenpäin, apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen

Helsingin sotasurmat -tutkimushankkeen päätösseminaari huipentui Santahaminassa muistotilaisuuteen Punavankien joukkohaudalla. Viranomaisseppeleen laskivat Helsingin kaupungin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, Kaartin Jääkärirykmentin komentaja, prikaatikenraali Pekka Toveri ja tutkimushankken johtaja, tietokirjailija everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen. Koskettavan puheen haudalla piti Ritva Viljanen. Tilaisuuden tunnelman seremonisoi Kaartin Soittokunnan signalisti, kersantti Sauli Saurinen. Muistotilaisuuden tallensi valokuvaaja Petri Asikainen. Video on katsottavissa oheisesta linkistä.

Lta seppeleenlasku-7212_jniedit

HELSINGIN KAUPUNKI
Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen
Puhe Santahaminan haudoilla 13.9.2015


Hyvä saattoväki, naiset ja miehet

minulla on kunnia Helsingin kaupungin puolesta lausua tervehdyssanat tähän muistotilaisuuteen. Koen ylpeyttä siitä, että tämä tilaisuus on järjestetty. Meillä on mahdollisuus tältä osin edelleen jatkaa työtä Suomen yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja Suomen kehittämiseksi.

Jag har äran att på Helsingfors stads vägnar framföra en hälsning vid den här minnesceremonin. Jag känner stolthet över att den här ceremonin har ordnats och vi har en chans att fortsätta arbetet med att göra Finlands folk till ett.

Lähes sadan vuoden perspektiivillä voidaan vuosien 1917–1918 tapahtumia muistella eri lailla kuin aiemmin, sillä ensimmäisen maailmansodan kannanotoista ja tulkinnoista on ehditty etääntyä ja aihetta voidaan tarkastella avoimesti.

Olemme koolla osoittaaksemme kunnioitustamme ihmisille, jotka menettivät henkensä sellaisina hetkinä ja sellaisilla tavoilla, että ne koskettavat ja liikuttavat meitä yhä vieläkin. Emme voi muuttaa historiaa tai pyyhkiä pois tapahtuneita. Aika parantaa kuitenkin kaikkia haavoja, niitä kaikkein kipeimpiäkin. Vaikeneminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu. Meidän tulee pystyä kohtaamaan menneisyyden haamut, jotta voimme jatkaa yhteiskunnan kehittämistä.

Hyvät naiset ja miehet

tällaista tapahtui meillä Suomessa, ja tapahtuu jatkuvasti muualla maailmassa. Kansakunnan omien menneisyyden vaiheiden käsitteleminen on välttämätöntä, jotta elämä voi jatkua ja yhteiskunta kehittyä eteenpäin. Helsingin tänään julkistaman sotasurmat tutkimuksen tarkoituksena on, ettei Santahaminan joukkosurmaa unohdeta.

Helsingin sotasurmista kertovan kirjan kannessa on meille tuttu paikka, kauppatori. Mutta toisenlaisena. Nainen katsoo kohti kuvaajaa ahdistuneena. Vieressä ruumisarkku, jossa vainajan nimilappu. Historia näyttää kuvissa murheelliset kasvonsa. Kuvissa näkyy ihmisten köyhyys ja toivottomuus. Opetus muille sukupolville on, että yhteiskuntaa tulee rakentaa yhteistyössä heikompia unohtamatta. Hyvinvointia ei voi rakentaa ihmisten jyrkän vastakkainasettelun ja eriarvoisuuden varaan.

Sisällissodan jälkeinen suomalainen yhteiskunta on esimerkki siitä, että yhteiskunta voi toipua suuristakin vastakkainasetteluista. Suomi voi näyttää esimerkkiä myös muulle maailmalle, kun välillä näyttää siltä, ettei toivoa sisäisestä rauhasta ole.

Hyvä saattoväki

haluamme kaikki osaltamme hyvittää menneisyyden ikävyyksiä. Pidämme siksi mielessämme menneisyyden opit ja katsomme toiveikkaasti kohti tulevaa. Me pidämme huolta siitä, että sisäiset väkivaltaisuudet eivät enää milloinkaan pääse toistumaan.

Vi vill alla för egen del gottgöra tråkigheter i det förflutna. Vi får lära av det som varit och se framåt med optimism. Ett är säkert: vi ska se till att brödrakriget aldrig någonsin upprepas. Vi ansvarar för att det fattas kloka beslut som tryggar en jämlik välfärd också i framtiden.

Meillä on vastuu viisaista päätöksistä, joilla tasa-arvoista ja yhdenvertaista hyvinvointia turvataan jokaiselle myös tulevaisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *